Kaverin seuraksi lähdin kuuntelemaan Tuomas Enbusken vetämää poliitikkojen tenttiä. Täytyy kyllä sanoa, että mitään en saanut vastauksista irti, parasta antia olivat yleisön tviitit viestiseinällä. No ehkä se kävi selväksi, että jos ja kun talous ei lähde kasvuun, koulutuksesta tullaan edelleen leikkaamaan...
Päivän parhaan säästin tähän viimeiseksi, koska se liittyy blogin aiheeseen eli käsillä tekemiseen: Minna Haveri: Pehmeä taide - lankatekniikat kuvataideilmaisussa.
Haverin mukaan käsityön piirissä on tapahtunut muutos, jonka seurauksena neuletekniikat ovat nousseet suosituiksi kuvataidetekniikoiksi ja luovan itseilmaisun keinoiksi. Suomessa käsityötaide kumpuaa kätevyyden kulttuurista, perinteisestä osaamisesta. Omasta mielestäni voimme olla ylpeitä, että käsillä tekemisen perinne on säilynyt. Miksi ostaa villasukat kaupasta, kun ne voi tehdä itse ja samalla nauttia tekemisestään ja omien kätten työstä? Sama pätee tietenkin perinteisiin miesten töihin, joita valitettavasti on vaikeampi toteuttaa kerrostalolähiöissä.
Käsityö on siirtymässä kodin piiristä, missä se perinteisesti on ollut, kohti julkista. Haveri mainitsi mm. blogit, joiden välityksellä erilaiset kokeilut ja jopa repäisyt käsityössä ovat korvanneet toiston. Eihän kukaan jaksa katsoa montaa postausta samasta sukasta... (no näin sunnuntaibloggarin ja blogialustaa päiväkirjana pitävän näkökulmasta tuotos usein on nuo perinteiset villasukat). Haveri sanoi, että materiaali on pehmeä, mutta sanoma saattaa olla terävä. Hän käytti sanaa käsityöaktivismi, jolla on yhteiskunnallinen merkitys. Tästä esimerkkinä Keravalla viime syksynä toteutettu yhteisöllinen ympäristötaideteos Our pink house. Viime kesänä Kokkolan taidemuseossa on ollut Ite-taiteen näyttely, jossa on ollut laajasti esillä lankatekniikalla tuotettuja töitä. Haveri kertoi muitakin esimerkkejä ja näytti teoksista valokuvia. Käsityö ei enää ole käyttötarpeeseen tuotettu esine, vaan sen voi nähdä olevan hyvinvointia tuottava henkinen prosessi.
Messuilla sain kaverilta tämän heijastavan korun. Hän oli valinnut sen huivini värin mukaan. Huivi on kuvattu jo alkutalvesta, mutta on edelleen bloggamatta. Kiitos lahjasta!