Mitä tein viime kesänä?

Kesäloman alkajaisiksi varasin itselleni kangaspuut muutamaksi päiväksi. Ennestään minulla on keittiöön lämpimän "mausteisen" värinen matto, kuten sitä edellisessä kudontapaikassa kommentoitiin. 

Tästä matosta halusin viileän vaalean. 

Kyselin tuttavilta lakanaa, tyynynliinaa tai muuta harmaata kulahtanutta kangasta ja sainkin tuplaleveän pussilakanan, jota ei mennyt kuin osa tähän mattoon. Valkoista ja raitavärejä löytyi omasta takaa. Olen kohtalaisen tyytyväinen, tosin raitojen järjestystä haluaisin vaihtaa.

Tätä toista DIY-projektia asettelinkin sitten vähän pidempään.

Menneen talven lumia

Viime marras-joulukuussa satuin saamaan kahdelta eri henkilöltä isot pussilliset lankoja. Suurin osa oli todellisia jämänöttösiä. Löytyi paksumpaa ja ohuempaa, villaa, villasekoitetta, puuvillaa, akryylia ja luullakseni myös pellavaa.

Kerät olivat niin pieniä, että aikuisten sukkia ei niistä saanut kuin ehkä yhden parin. Lasten junasukkia tein useammat, jotka sitten vein Hope ry:lle edelleen lahjoitettaviksi. Osasta kudoin äiti Teresa peiton paloja, jotka yhdistin kahdeksi lasten peitoksi. Kolmannen peiton tein kutomalla neljä pitkää soiroa, jotka sitten virkkasin yhteen.

Vielä jäi jonkin verran lahjoituslankoja jäljelle, pikkuhiljaa niistäkin jotain valmistuu: siili-lapaset, barbien vaatteita, pieniä amigurumeja, aika näyttää.

Levitin peitot hangelle ja nousin kivelle kuvaamaan.

Miksi blogi?

Joskus useat asiat vievät tiettyyn suuntaan ja ikäänkuin itsestään osoittavat, jos ei nyt uutta tietä, niin ainakin ratkaisun pieneen pulmaan.

Blogeja ajattelen välineenä jakaa tietoa minusta. Tulee mieleen sisustus- ja muotiblogit, joissa on vahvasti esillä oma minä ja oma elämä - todellinen tai ihannekuva siitä. Omaa jokapäiväistä elämääni en ole kiinnostunut jakamaan julkisesti, eikä tässä tuiki-tavallisessa elämässä mun mielestä erityistä jaettavaa olisikaan. Toki blogit kiinnostavat. Joskus jopa käyn vilkaisemassa, mitä uusia postauksia on tullut. Mutta mitään blogia en toistaiseksi seuraa säännöllisesti.

Harrastan käsitöitä ja viime aikoina olen erityisesti kutonut. Olen siis kotoisin seudulta, jossa sekä kangaspuilla että puikoilla kudotaan - no niin siinähän ensimmäinen tieto yksityiselämästä tulikin julki! - blogia lienee mahdotonta kirjoittaa "paljastamatta" jotain itseään. Eiköhän yksi blogin tarkoituksista ole tuoda julki.

Tekemiään kädentöitä on kiva ja hyödyllistä dokumentoida, esim. valokuvaamalla. Jotkut  laittavat ylös langan merkkejä ja menekkiä, mikä minuakin enenevässä määrin kiinnostaa. Tähän menessä kuvat tekemistäni töistä olen säilyttänyt sillä laitteella, millä ne on kuvattu, eli eivät ole missään tallessa tai edes järjestyksessä. Blogi tulee toimimaan ikäänkuin päiväkirjana.

Tänä vuonna osallistun toista kertaa Facebookissa toimivaan KyJyilyyn. Kerron myöhemmin, mitä se tarkoittaa. Monet KyJyihin (tai JyJyihin) osallistujat pitävät blogeja ja esittelevät tuotoksiaan sitä kautta. Sellaiseksi väyläksi ajattelin myös tätä blogia. Sisällössä korostuu ainakin nyt aluksi käsityöt.

Sitten on tietenkin oman työn kautta tuleva tarve ja kiinnostus
http://www.oaj.fi/cs/oaj/OAJn%20askelmerkit%20digiloikkaan
- no joo - jo toinen yksityiselämää koskeva tieto paljastettu!

Vielä yksi syy: kesälomalla tuli sukuloitua ja kävi ilmi että kahden serkun vaimolla on blogi. Mä haluun kans! Kateutta vai mallioppimista?

Kiitokset välitän myös Marikalle, joka syksyn koulutuksessa innosti bloggaamaan! Ajatuksena tässä ensin harjoitella ja sitten viedä taitoja työhön. Yhden asian ainakin tässä jo opin: pitää tiivistää!

Jostainhan se on aloitettava...

Uusia alkuja.

Tähän blogin aloitukseksi halusin esitellä huivin, jonka annoin työkaverille hänen määräaikaisen työsuhteensa päätyttyä. Kesän kynnyksellä toivotin hänelle menestyksellisiä uusia alkuja. 

Huivi on Martina Behmin Hitchhiker - menetelmällä "kudon kunnes lanka loppuu". Lanka löytyi Oulunkylän Lankamaailmasta.