Mun vanhemmat on sota-ajan lapsia. Koskaan meillä ei lapsuudenkodissa heitetty mitään haaskuuseen ja paljon pyrittiin tekemään itse. Liekö lapsuudenkodin perintö ja matala palkka saanut minusta säästäväisen? Nyt kun ihan viime aikoina on havahduttu kiinnittämään huomiota ylikulutukseen ja ympäristön suojeluun koen olevani ihan muodinmukainen. Aallonharjalla.
Vaikka nykyään olisi varaa ostaa langat kaupasta, en voi vastustaa kiusausta, jos FB-kirppiksellä on tarjolla ilmaiseksi lankaa tai joku myy laatulankaa -30% normihinnasta. Huonona puolena tässä on, että työt määräytyy sen mukaan, millaista lankaa sattuu sitten olemaan kotona.
Selasin tietokoneelta vanhoja kuvia ja tällainen kuva löytyi. Valmistumisajankohta näkyy kuvassa, oli mun eka Äiti Teresa -peitto, laitoin siihen kaikki silloiset jämälangat. Se saa numeron 12, vaikka on näistä peitoista ensimmäinen. Ainoa aikuisten kokoinen, nykyään teen lasten kokoja, ne on helpommin käsiteltäviä.
