Värimieltymyksistä

Olen ihan ymmälläni. Kävin välipäivinä Tallinnassa ja yhtenä kohteena oli Karnaluks, tuttu paikka jo useammalta käyntikerralta. En ole hamsteri ja nytkin minulla oli ostoslista mukana, ne pienimmät ja mitättömimmät tuppaa aina unohtumaan. Samalla tavalla kun ruokakaupassa joskus: lähdet ostamaan sitä yhtä tarpeellista ja tulet kaupasta ison kassin kanssa, mutta huomaat että juuri se, mitä lähdit hakemaan, on unohtunut.

Löysin ostoslistaltani melkein kaiken. Mutta sitten huomasin jo toistamiseen hypisteleväni KELTAISTA kerää sukkalankaa! Jotenkin se vaan oli pakko ostaa!

Ostostani ihmetellessäni muistin että edellispäivänä, kun olin etsimässä takkia alennusmyynnistä, olin sovittanut kellertävää pipoa! Olisin halunnut pipon. Olisin sen ostanut, jos se olisi sopinut takkiini, tai jos olisin löytänyt siihen sopivan uuden takin. Olen aina ollut sitä mieltä, että keltainen ei sovi minulle ja olen pitänyt sitä itselleni outona värinä.

Onko tässä synkässä talvessa jotain, joka saa ihmisen kaipaamaan värejä? Kuvatessa oli myös pakko hassutella, kun ostoskin oli niin hassu.

Tallinnassa muuten paistoi aurinko.

Myötätuulta

Värikäs työkaverini, niin luonteeltaan kuin pukeutumisen suhteen, jäi eläkkeelle. Yhtenä päivänä viime syksynä tarkastelin hänen paitaansa ja ajattelin, että noita värejä käytän lahjahuivissa, jonka olin ajatellut kutoa hänelle läksiäislahjaksi. Dropsin Alpaca valikoitui langaksi mm. laajan värikartan vuoksi. Huivin värivalintaa pohdin aiemmassa postauksessa. Mallina Tailwind. 

Läksiäislahjan hän ansaitsi paitsi hyvästä ja pitkäaikaisesta työtoveruudesta, myös siksi että oletan hänellä olleen sormensa pelissä aikoinaan, kun nykyiseen toimeeni haettiin henkilöä. Olimmehan työskennelleet aikaisemminkin yhdessä.

Tykästyin todella tähän huiviin ja haluaisin tehdä sen myös itselleni. En taaskaan muistanut punnita työtä, enkä ole varma puikkokoostakaan. Jos yhtään osaan näin jälkeenpäin laskea punnittujen jämäkerien perusteella, punaista meni 74g, sinistä 38 ja okraa 62g eli yhteensä 174g.

Dodo-huivi

Kudoin huivin, joka melkein valmistui lahjansaajan syntymäpäiväksi. Siinä ei ollut mitään uutta.

Huivi sinänsä oli nopea kutoa ja pitsiosuus helppo oppia ulkoa. Ongelmia tuli pingottamisessa. Olin tehnyt päättelykerroksesta liian tiukan, enkä saanut asettumaan nätisti. Toinen ongelma oli langan värin päästäminen, onneksi pingotusalustan alla oli vanhat froteepyyhkeet. Huivi jäi sitten lojumaan muutamaksi kuukaudeksi keskeneräisten töiden laatikkoon, kunnes tuli päivä "nyt tätä pinoa on pakko saada pienemmäksi"! Tämä on samalla KyJy-työ numero 11.

Malli: Heidi Alander Dodo
Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light
Langan menekki: 100g

Mitä on tonttu tuonut yöllä?

Mitään uutta ei ole valmistunut, joten tässä näyte jonkun vuoden takaa. Taisin tehdä tätä vuoden, ei valmistunut aiotuksi jouluksi, sen verran isotöinen oli. Edelleen kiva vaihtaa parvekkeen oven edessä olevan verhon tilalle joulukuun ensimmäisen aattona.

Tonttu-ukkojen kuvat olivat muistaakseni Pikku Kakkosen sivuilta ladattavissa. Saatan muistaa väärin, mutta omia piirroksiani ne eivät ole. Pursotin kuvioiden ääriviivat mustalla Fun Liner Magic -kynällä, sen kuivuttua väritin tontut ja kirjaimet. Taskut on ripoteltu verhoon ihan sattumanvaraiseen järjestykseen.

Hyvää joulunodotusta!