Värimieltymyksistä

Olen ihan ymmälläni. Kävin välipäivinä Tallinnassa ja yhtenä kohteena oli Karnaluks, tuttu paikka jo useammalta käyntikerralta. En ole hamsteri ja nytkin minulla oli ostoslista mukana, ne pienimmät ja mitättömimmät tuppaa aina unohtumaan. Samalla tavalla kun ruokakaupassa joskus: lähdet ostamaan sitä yhtä tarpeellista ja tulet kaupasta ison kassin kanssa, mutta huomaat että juuri se, mitä lähdit hakemaan, on unohtunut.

Löysin ostoslistaltani melkein kaiken. Mutta sitten huomasin jo toistamiseen hypisteleväni KELTAISTA kerää sukkalankaa! Jotenkin se vaan oli pakko ostaa!

Ostostani ihmetellessäni muistin että edellispäivänä, kun olin etsimässä takkia alennusmyynnistä, olin sovittanut kellertävää pipoa! Olisin halunnut pipon. Olisin sen ostanut, jos se olisi sopinut takkiini, tai jos olisin löytänyt siihen sopivan uuden takin. Olen aina ollut sitä mieltä, että keltainen ei sovi minulle ja olen pitänyt sitä itselleni outona värinä.

Onko tässä synkässä talvessa jotain, joka saa ihmisen kaipaamaan värejä? Kuvatessa oli myös pakko hassutella, kun ostoskin oli niin hassu.

Tallinnassa muuten paistoi aurinko.