Värimieltymyksistä

Olen ihan ymmälläni. Kävin välipäivinä Tallinnassa ja yhtenä kohteena oli Karnaluks, tuttu paikka jo useammalta käyntikerralta. En ole hamsteri ja nytkin minulla oli ostoslista mukana, ne pienimmät ja mitättömimmät tuppaa aina unohtumaan. Samalla tavalla kun ruokakaupassa joskus: lähdet ostamaan sitä yhtä tarpeellista ja tulet kaupasta ison kassin kanssa, mutta huomaat että juuri se, mitä lähdit hakemaan, on unohtunut.

Löysin ostoslistaltani melkein kaiken. Mutta sitten huomasin jo toistamiseen hypisteleväni KELTAISTA kerää sukkalankaa! Jotenkin se vaan oli pakko ostaa!

Ostostani ihmetellessäni muistin että edellispäivänä, kun olin etsimässä takkia alennusmyynnistä, olin sovittanut kellertävää pipoa! Olisin halunnut pipon. Olisin sen ostanut, jos se olisi sopinut takkiini, tai jos olisin löytänyt siihen sopivan uuden takin. Olen aina ollut sitä mieltä, että keltainen ei sovi minulle ja olen pitänyt sitä itselleni outona värinä.

Onko tässä synkässä talvessa jotain, joka saa ihmisen kaipaamaan värejä? Kuvatessa oli myös pakko hassutella, kun ostoskin oli niin hassu.

Tallinnassa muuten paistoi aurinko.

Myötätuulta

Värikäs työkaverini, niin luonteeltaan kuin pukeutumisen suhteen, jäi eläkkeelle. Yhtenä päivänä viime syksynä tarkastelin hänen paitaansa ja ajattelin, että noita värejä käytän lahjahuivissa, jonka olin ajatellut kutoa hänelle läksiäislahjaksi. Dropsin Alpaca valikoitui langaksi mm. laajan värikartan vuoksi. Huivin värivalintaa pohdin aiemmassa postauksessa. Mallina Tailwind. 

Läksiäislahjan hän ansaitsi paitsi hyvästä ja pitkäaikaisesta työtoveruudesta, myös siksi että oletan hänellä olleen sormensa pelissä aikoinaan, kun nykyiseen toimeeni haettiin henkilöä. Olimmehan työskennelleet aikaisemminkin yhdessä.

Tykästyin todella tähän huiviin ja haluaisin tehdä sen myös itselleni. En taaskaan muistanut punnita työtä, enkä ole varma puikkokoostakaan. Jos yhtään osaan näin jälkeenpäin laskea punnittujen jämäkerien perusteella, punaista meni 74g, sinistä 38 ja okraa 62g eli yhteensä 174g.

Dodo-huivi

Kudoin huivin, joka melkein valmistui lahjansaajan syntymäpäiväksi. Siinä ei ollut mitään uutta.

Huivi sinänsä oli nopea kutoa ja pitsiosuus helppo oppia ulkoa. Ongelmia tuli pingottamisessa. Olin tehnyt päättelykerroksesta liian tiukan, enkä saanut asettumaan nätisti. Toinen ongelma oli langan värin päästäminen, onneksi pingotusalustan alla oli vanhat froteepyyhkeet. Huivi jäi sitten lojumaan muutamaksi kuukaudeksi keskeneräisten töiden laatikkoon, kunnes tuli päivä "nyt tätä pinoa on pakko saada pienemmäksi"! Tämä on samalla KyJy-työ numero 11.

Malli: Heidi Alander Dodo
Lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light
Langan menekki: 100g

Mitä on tonttu tuonut yöllä?

Mitään uutta ei ole valmistunut, joten tässä näyte jonkun vuoden takaa. Taisin tehdä tätä vuoden, ei valmistunut aiotuksi jouluksi, sen verran isotöinen oli. Edelleen kiva vaihtaa parvekkeen oven edessä olevan verhon tilalle joulukuun ensimmäisen aattona.

Tonttu-ukkojen kuvat olivat muistaakseni Pikku Kakkosen sivuilta ladattavissa. Saatan muistaa väärin, mutta omia piirroksiani ne eivät ole. Pursotin kuvioiden ääriviivat mustalla Fun Liner Magic -kynällä, sen kuivuttua väritin tontut ja kirjaimet. Taskut on ripoteltu verhoon ihan sattumanvaraiseen järjestykseen.

Hyvää joulunodotusta!

Väriöverit?

Olen tekemässä huivia lahjaksi eräälle henkilölle. Tarinaa enemmän sitten, kun työ on valmis. Tähän työhön otin värit eräänä paivänä tulevan lahjansaajan paidasta. Onkohan kuitenkin tulossa väriöverit?

Lanka on Dropsin Alpaka ja mallina Tailwind. Huivi kudotaan ainaoikeaa, juuri sopiva TV-neule. Toiseen reunaan tulee I-cord -reunus.

Marjapuuronpunainen oli lähtökohtana, kaveriksi sille valitsin okran. 

Vaaleansinisen taas otin mukaan näiden kahden murretun värin kaveriksi, koska halusin värin, joka kirkastaisi työtä. 

Tiedä sitten olivatko värivalinnat oikeita. Kuvissa värit vääristyvät. Pimeän marraskuun kuvaushuolia. 

Mummon prinsessalle

Pikku prinsessan isoäiti näki Life with Mari - blogin ohjeella kutomani vauvan sukat ja kysyi tekisinkö hänen lapsenlapselleen samanlaiset. Pyysin tuomaan valkoisen langan, harmaata minulla löytyi omista. Jo samana iltana hän oli kaivanut esiin valkoista sukkalankaa kätköistään ja laitoin sukat alulle. Kiva ilahduttaa pikkutyttöä, äitiä ja isoäitiä!

Tässä sukat tositoimissa, prinsessa oppinut juuri kävelemään!

Näihin ihaniin sukkiin löytyy ohje http://marineuloo.blogspot.fi/2015/07/vauvan-kirjoneulesukkia.html

Käy myös kurkkaamassa aikuisen ylipolven kirjoneulesukat! Ne vielä joskus teen itselleni!

Inspiraation lähteitä

Kävin katsomassa HAMissa Yayoi Kusaman näyttelyn InInfinity. 

Alla muutama kuva teoksesta, joka (muun muassa) insproi minua. Tuli halu tehdä jonkinlaiset op-art -sukat. Katso vaikka Google kuvahaulla, löytyy erilaisia toteutettuja malleja. 

Jäin kylläkin miettimään, että onko kyseinen 87-vuotias taiteilija oikeasti tämän työn takana. Vai olisiko niin, että joku taustataho tekisi hänen moderneimmat työnsä nykyään? Tarkoitan siis niitä, joissa toistuu tämä infinity-ajatus, mutta joiden toteutuksessa on käytetty moderneja materiaaleja ja tekniikoita. Mutta siis ajatus oli omani, eikä teidän tarvitse olla samaa mieltä.

Peruskallio

Olisko näiden sukkien nimi Peruskallio? Vai Suomi-sukat ensi vuoden 100-vuotisjuhlan kunniaksi? Käy katsomassa Novitan Juhlavuoden Suomineule kilpailun osallistujat, äänestys tosin on jo päättynyt. En osallistunut kilpailuun.

Lankana on Adlibriksestä koemielessä tilattu Järbo Garnin Mellanraggi ja raidoissa Novitan Nalle luontopolku, joku vanha. Olisin voinut tarkempi raidoituksen kanssa, mutta näinkin ok.

Työ on KyJy numero 20 ja painoa on 85 g.

Pelastaako kaunis malli ruman langan?

 Mitä tehdä lähes täydellä kerällä aikaisemmasta työstä jäljelle jäänyttä räikyvää sukkalankaa?

Mallina taas kerran Nina Laitisen Maariat.

Olen enemmän murrettujen sävyjen ystävä, joten tämä sukkapari löytää luultavasti tiensä johonkin lahjoituskohteeseen. Eikö vanhainkodissa hillitynvärisen peitteen alta pilkistävät syksyn oranssit sukat olisikin päivän piristys?

KyJy nro 10 langan menekki 92 g.

Ainaoikein

Mitä tehdä, kun ei jaksa mitään tehdä? Ei edes enää maata sängyssä. Ja Sorjoset ja Downshiftaajatkin on jo katsottu Yle Areenasta. Nenä vuotaa.

Itselläni on tapana kutoa aivottomana ainaoikein neuletta. Tässä taas kovaa vauhtia tulossa paloja Äiti Teresa peittoon, joita keväällä tein kolme. Jämälankoja.

En ole mikään neulevirtuoosi, enkä tiedä montaa kikkaa neulomiseen. Tässä kuitenkin yksi. Kun haluat siistin reunan (ja sellaisen, jonka saa siististi virkattua kiinni toiseen palaan), jätä kerroksen viimeinen silmukka neulomatta, käännä työ ja neulo ensimmäinen silmukka. 

Minulle on opetettu, että ensimmäinen silmukka jätetään neulomatta, mutta kun jätätkin kerroksen viimeisen neulomatta, pysyvät langan kireydet sopivina ja reuna suorana. Ei tule lörppöä reunaa.

DIY-mentaliteetti

Istuttiin aamupalalla sukulaispojan, teinin, kanssa. Hän oli ollut meillä yötä muun perheen ollessa mökillä. Kerroin pojalle, että olin miettinyt blogin perustamista, mutta minulla oli nimiongelma. Pyöriteltiin yhdessä erilaisia kutomiseen, neulomiseen, virkkaamisen, lankaan, villaan liittyviä sanoja. Jotain kivaa tuli mieleen, mutta tuntui että mikään niistä ei ollut juuri se oikea nimi. Ei keksitty nimeä sinä aamuna.

Mietin sitten vielä illalla suhdettani käsitöihin ja nimi alkoi muotoutua.

Minulle lopputulosta tärkeämpää on itse tekeminen. Se että saa virkata ja värkätä käsillä. Jos vielä oman pään ja käsien yhteistyönä valmistunut tuote miellyttää silmää ja tuo iloa, on tyytyväisyys sitä isompi. Käsityön tervehdyttävistä vaikutuksista kertoo Helsingin Sanomat 22.1.2015 ilmestyneessä artikkelissa.

Paju-neliöistä tehty vauvanpeitto saa vielä kuviollisen puuvillavuorin, kunhan kaivan ompelukoneen esiin. 

Pyrin ainakin jossain määrin toteuttamaan arkipäivässä ekologista elämäntapaa. Vaateostoksilla mietin vaatteen käyttökelpoisuutta ja pitkäikäisyyttä. Ruoassa olen siirtynyt kohti kasvispainot-teisempaa ravintoa, esimerkiksi hujautan papuja keittoihin.

Tuunaaminen ja DIY-mentalitetti ovat siis minun tyyliäni. Nämä kaksi tähän postaukseen liitettyä kuvaa tuovat hyvin esiin sen, mikä minulle on oleellista. Käytän usein olemassa olevia materiaaleja saadakseni aikaan jotain kivaa. Molempiin näihin töihin käytetyt langat ovat tulleet minulle lahjoituksina.

No entä se nimi? Lääketieteellisesti Palm Itching on oire, jonka aiheuttaja voi olla kuiva iho, jokin sairaus tai allergia. Suomea enemmän taikauskoisissa maissa on käsitys, että käsien kutiaminen tarkoittaa rahaa. Onko kyse oikeasta vai vasemmasta kädestä, silläkin on eroa. Kutiamisen saa loppumaan hieromalla käsiä puuta vasten (ei siis esim. villalankaa vasten!). Noh, minulla kutiaminen ei ole konkreettista ja loppuu, kun istun nojatuoliin ja otan kutimen käteen.

Ja tiedoksi niille, joiden mielestä blogilla on vaikea nimi: luin kyllä ohjeita aloittelevalle bloggaajalle. Nähtäväksi jää koituuko "ohjeidenvastainen" nimi suureksi ongelmaksi.

Onni-langasta tehtyyn vauvan peittoon löytyi ohje Novitalta. Tämä on Kyjy nro 14,  painoa 176g.

Talven varalle

Syksy on vahvasti läsnä ja pian talvikin tulee. Aamulla herätessä lämpötila oli ensimmäistä kertaa miinuksen puolella. Päivästä kehkeytyi kuitenkin aurinkoinen ja kohtalaisen lämmin.

Siinä on todistetta.

Huovutetut tossut Joki-langasta on KyJy numero 17. Aloitukseen ja kärkeen laitoin hieman hahtuva-lankaa, koska toinen keristä oli aloitettu ja tiedän ennestään, että 41 numeron tossuihin ei yksi kerä ihan riitä. Muuten meni aika summan mutikassa, mutta ihan hyvät tuli. Lankaa meni tasan 100g.

Vapaaherrattarelle

Nina Laitisen suunnittelemat Maariat on mielestäni ehdottomasti kaunein sukkamalli ja luottomalli silloin kun pitää keksiä joku kiva pieni lahja.

Nuorekas ystäväni päätti työuransa ja aloitti seniori-kansalaisen elämän. Tässä Maariat toteutettuna ystävän lempivärissä Seitsemän veljestä -langasta. Pitäisikin soittaa ja kysellä kuulumisia. Viimeksi kun juteltiin, kiirettä oli pitänyt!

Mikä ihmeen KyJy 2016?

Osallistun kolmatta kertaa Löysäpipoisten KyJyyn. Kyjy 2016 on Facebookissa toimiva ryhmä, jossa tavoitteena on haastaa itsensä tekemällä 20 käsityötä neuloen tai virkkaamalla juhannuksen ja joulun välillä. Lyhenne KyJy tuleekin sanoista kesäyöstä jouluyöhön. Jokaisen työn tulee painaa vähintään 50 g tai siihen tulee käyttää 250m lankaa.

Kaikkien töiden tulee olla puikoilla eli aloitettuna 30.9. klo 23.59 mennessä ja valmiina jouluaattona samaan kellonaikaan. Alku- ja loppuraportit lähetetään sähköpostitse ylläpitäjälle, mutta valokuvaa töistä, valmiista tai aloitetuista ei vaadita.

Viimeisen oman KyJyni aloitin 29.9., todella hyvissä ajoin. Pientä haastetta kuitekin ihan loppuvaiheessa ilmeni. Tässä vähän kuvaa...jouduin vaihtamaan alkuperäistä suunnitelmaa viime hetkellä: ohuempi lanka ja puikot.

KyJy ryhmä on salainen, koska osa töistä tulee lahjoiksi, muuten lahjan saaja saattaisi jo etukäteen saada selville lahjansa. Näin minullakin, tässä kuitenkin muutama pala kesän ja syksyn tuotoksista.

KyJy 1 Cookie A.n Monkey-sukat. Lankana Hot Socksin Vesuviuv, jonka ostin Tapion lankakaupan poistokorista kesälomamatkalla. Tykästyin lankaan ja onneksi hankin sitä kaksi kerää. Aloitus 25.6 ja valmistui 18.7. painoa 67 g ja tuli ihan itselle talvikengissä pidettäviksi.

KyJy 3 polvekeraitasukat niinikään itselleni. Lankana Novitan Nalle Luontopolku Kanerva. Aloitus 8.7. ja valmistuivat 2.7. painoa 102 g.

KyJy 4 on Piirakka-sukat, jotka tein ystävälle. Lankana Novitan raitalanka Vaahtokarkki. Aloitus 22.7. ja valmiit 5.8. langankulutus 94g. Vähän pienet näyttää olevan kuvausmallille.

KyJy 16 on jämälankasukat Novitan Seitsemän veljestä lankojen lopuista. Lila lanka kuluikin kaikki näihin, joten hyvä, hyvä! Aloitus 21.9. ja valmistuminen 24.9. langankulutus 101g.

Myöhemmin vielä muutaman muu KyJyily.

Mitä tein viime kesänä?

Kesäloman alkajaisiksi varasin itselleni kangaspuut muutamaksi päiväksi. Ennestään minulla on keittiöön lämpimän "mausteisen" värinen matto, kuten sitä edellisessä kudontapaikassa kommentoitiin. 

Tästä matosta halusin viileän vaalean. 

Kyselin tuttavilta lakanaa, tyynynliinaa tai muuta harmaata kulahtanutta kangasta ja sainkin tuplaleveän pussilakanan, jota ei mennyt kuin osa tähän mattoon. Valkoista ja raitavärejä löytyi omasta takaa. Olen kohtalaisen tyytyväinen, tosin raitojen järjestystä haluaisin vaihtaa.

Tätä toista DIY-projektia asettelinkin sitten vähän pidempään.

Menneen talven lumia

Viime marras-joulukuussa satuin saamaan kahdelta eri henkilöltä isot pussilliset lankoja. Suurin osa oli todellisia jämänöttösiä. Löytyi paksumpaa ja ohuempaa, villaa, villasekoitetta, puuvillaa, akryylia ja luullakseni myös pellavaa.

Kerät olivat niin pieniä, että aikuisten sukkia ei niistä saanut kuin ehkä yhden parin. Lasten junasukkia tein useammat, jotka sitten vein Hope ry:lle edelleen lahjoitettaviksi. Osasta kudoin äiti Teresa peiton paloja, jotka yhdistin kahdeksi lasten peitoksi. Kolmannen peiton tein kutomalla neljä pitkää soiroa, jotka sitten virkkasin yhteen.

Vielä jäi jonkin verran lahjoituslankoja jäljelle, pikkuhiljaa niistäkin jotain valmistuu: siili-lapaset, barbien vaatteita, pieniä amigurumeja, aika näyttää.

Levitin peitot hangelle ja nousin kivelle kuvaamaan.

Miksi blogi?

Joskus useat asiat vievät tiettyyn suuntaan ja ikäänkuin itsestään osoittavat, jos ei nyt uutta tietä, niin ainakin ratkaisun pieneen pulmaan.

Blogeja ajattelen välineenä jakaa tietoa minusta. Tulee mieleen sisustus- ja muotiblogit, joissa on vahvasti esillä oma minä ja oma elämä - todellinen tai ihannekuva siitä. Omaa jokapäiväistä elämääni en ole kiinnostunut jakamaan julkisesti, eikä tässä tuiki-tavallisessa elämässä mun mielestä erityistä jaettavaa olisikaan. Toki blogit kiinnostavat. Joskus jopa käyn vilkaisemassa, mitä uusia postauksia on tullut. Mutta mitään blogia en toistaiseksi seuraa säännöllisesti.

Harrastan käsitöitä ja viime aikoina olen erityisesti kutonut. Olen siis kotoisin seudulta, jossa sekä kangaspuilla että puikoilla kudotaan - no niin siinähän ensimmäinen tieto yksityiselämästä tulikin julki! - blogia lienee mahdotonta kirjoittaa "paljastamatta" jotain itseään. Eiköhän yksi blogin tarkoituksista ole tuoda julki.

Tekemiään kädentöitä on kiva ja hyödyllistä dokumentoida, esim. valokuvaamalla. Jotkut  laittavat ylös langan merkkejä ja menekkiä, mikä minuakin enenevässä määrin kiinnostaa. Tähän menessä kuvat tekemistäni töistä olen säilyttänyt sillä laitteella, millä ne on kuvattu, eli eivät ole missään tallessa tai edes järjestyksessä. Blogi tulee toimimaan ikäänkuin päiväkirjana.

Tänä vuonna osallistun toista kertaa Facebookissa toimivaan KyJyilyyn. Kerron myöhemmin, mitä se tarkoittaa. Monet KyJyihin (tai JyJyihin) osallistujat pitävät blogeja ja esittelevät tuotoksiaan sitä kautta. Sellaiseksi väyläksi ajattelin myös tätä blogia. Sisällössä korostuu ainakin nyt aluksi käsityöt.

Sitten on tietenkin oman työn kautta tuleva tarve ja kiinnostus
http://www.oaj.fi/cs/oaj/OAJn%20askelmerkit%20digiloikkaan
- no joo - jo toinen yksityiselämää koskeva tieto paljastettu!

Vielä yksi syy: kesälomalla tuli sukuloitua ja kävi ilmi että kahden serkun vaimolla on blogi. Mä haluun kans! Kateutta vai mallioppimista?

Kiitokset välitän myös Marikalle, joka syksyn koulutuksessa innosti bloggaamaan! Ajatuksena tässä ensin harjoitella ja sitten viedä taitoja työhön. Yhden asian ainakin tässä jo opin: pitää tiivistää!

Jostainhan se on aloitettava...

Uusia alkuja.

Tähän blogin aloitukseksi halusin esitellä huivin, jonka annoin työkaverille hänen määräaikaisen työsuhteensa päätyttyä. Kesän kynnyksellä toivotin hänelle menestyksellisiä uusia alkuja. 

Huivi on Martina Behmin Hitchhiker - menetelmällä "kudon kunnes lanka loppuu". Lanka löytyi Oulunkylän Lankamaailmasta.